torstai 29. marraskuuta 2012

Kallein päivä.

En voi uskoa, että siitä on seitsämän vuotta kun näin ensimmäistä kertaa ne puolukkavarpaat, ne ryppyiset sormet ja sen hassahtaneen hiuspehkon.
Siinä se köllötteli sylissä, minulle maailman täydellisin vauva, Kalle.


Nyt ne varpaat on jo karviaismarjojen kokoiset ja sormet kuin koululaisella. Hiuspehko edelleen hassahtanut.
Ja siinä se edelleen köllöttelee sylissä, minulle maailman täydellisin 7vee, Kalle.


Tänään oli siis aihetta juhlaan. Synttärisankari lähti kouluun reppu täynnä hiiriä luokkakavereille. Huovasta tehdyt karkkikeppihiiret on hauska ja helppo tapa vähän tuunata karkkikeppejä ja toimii hyvin esim synttäreiden kaverilahjoina.



 Koulun jälkeen syötiin sankarin toivomuksesta spagettia tomaattikastikkeella ja ihailtiin posteljoonin tuomia lahjoja, kiitokset keski-suomeen!
Lunta on tiputellut jo kaksi päivää, joten saatiinpa vielä kunnon lumisota käyntiin ruuan päälle :D



Päivä huipentui yllätykseen kun haettiin perheeseen uusi jäsen, Kallen ikioma talvikko, joka sai nimekseen Leijona. (kuulemma näyttää leijonalta..???)
Ilta menikin sitten tutustuessa Leijonaan ja syöden sankarin lemppariherkkuja.





Nyt on sankari Leijonansa kanssa jo unilla ja sauna lämpenemässä meille vanhuksille. Kappas kun kaapista löytyi sopivasti piccolo Fresitakin, täydellistä!



Kuinka outo on aika,tuo päivien juoksu, kuinka tuttu ja rakas sun ihosi tuoksu.


<3 -Ata