Sekameteli-kasvohoito

Vuosi on viittä vaille finaalissa, joten nyt on hyvä aika pyyhkäistä kasvoilta ylimääräiset kuonat pois ja samalla ottaa pikku hemmotteluhetki itselle! Tänään kannattaa levätä niin jaksaa valvoa ja lojautella papatteja huomenna!

Tein kasvonaamion, jossa on hoito, kuorinta ja kosteutus samassa paketissa.
Pohjaksi keitin kaurapuuron, johon heitin reilun teelusikallisen kahvinporoja jo keittovaiheessa. Kaura rauhoittaa herkkää ihoa ja kahvi puhdistaa, virkistää sekä kuorii.

Otin seoksen liedeltä ja sekoitin joukkoon:
-pari palaa tummaa suklaata puhdistamaan ja kosteuttamaan
(sekä tuomaan ihanaa tuoksua),
 -kookosöljyä kosteuttamaan, sekä
-puolikkaan banaanin.
Banaani pehmentää ja ravitsee, sekä sisältää hyviä vitamiineja. Toinen puoli kannattaa siis syödä.

Naamion voi vielä halutessaan soseuttaa sauvasekottimella,
on näin ehkä helpompi  levittää iholle.
Levitys kannattaa aloittaa kun seos on vielä lämmintä, näin vaikutus tehostuu.
Anna naamion vaikuttaa kunnes se on jäähtynyt ja vähän jämähtänytkin iholle.
Kaavi sitten suurimmat rippeet käsillä roskiin ja huuhtele kasvot lämpimälllä vedellä. Huuhtelun yhteydessä ihoa voi hellästi hieroa, näin kahvin kuoriva ominaisuus pääsee oikeuksiinsa.
Taputtele kuivaksi.
Itse en ainakaan tarvinnut kosteusvoidetta ollenkaan naamion jälkeen.
Iho jäi mattaisen puhtaaksi ja samalla tosi pehmeän kosteutetuksi, tällä mennään!

Ja ettei totuus unohdu, ei kunnon rentoutuminen ole mitään ilman jotain hyvää naposteltavaa.. Joten täytyy muutama jugurttimansikka nautiskella samalla...

Namia iltaa kaikille!

-Ata

Kinkku keitoksi

Joulu on nyt taputeltu tältä vuodelta! 
Ja se oli juurikin niin ihana mitä olin toivonut. Rakkaita tupa täynnä ja lapset riemusta soikeina.
Mutta en kyllä takuulla ole ollut niin kiltti mitä pukki muisti! :)

Joulukinkusta ajattelin tänä iltana hankkiutua eroon aloittamalla hernekeiton keittämisen. Kinkkukiintiö on kuitenkin nyt niin mitoissaan, että taitaa hernari mennä pakkaseen odottamaan laskiaista. Kinkku muuttuu keitoksi seuraavalla ohjeella:

500 g kuivattuja herneitä
pari litraa vettä
3tl suolaa
Joulukinkun rippeet
joulukinkun potka
1-2 sipulia

Liota huuhdeltuja herneitä ainakin yön yli vedessä. Nosta levy liedelle, lisää potka ja suola ja kuumenna kiehuvaksi. Laske lämpötilaa ja keitä miedolla lämmöllä pari tuntia. Heitä lopuksi joukkoon joulukinkun rippeet ja sipulit ja jatka keittämistä tunnin verran. Vettä ja/tai mausteita voi lisäillä oman mielen mukaan.

Muitakin herkkuja kun kinkkua tuli syötyä varmasti koko lopputalven edestä ja nyt turvottaa :)
Ei siis muu auttanut kuin lähteä lenkille ja kaupasta hakemaan jotain helpottavaa evästä! Puuhhhh!
Summa summarum, joulun jälkeinen olo on levännyt, kylläinen ja onnellinen. Tervetuloa uusi vuosi!

pssssst. Ihanat LUSH tunteiden hehku-värimeikit on -50% alennuksessa Citycenterin liikkeessä, käääk! Äkkiä päästävä paikalle!!!

Nyt kahvia pukin tuomasta koneesta ja uutta kirjaa, nam. Heido!

-Ata

24.12

Onnellista ja rauhaisaa joulua kaikille lukijoille! <3

Muistakaa syödä, levätä ja ennenkaikkea nauttia!

-Ata

Jouluinen Rinttalissu

Koska meillä on joulu, juhla armas lapsien, eikä rasita koulu, syyt` on olla iloinen!

<3

-Ata

Joulu kuvina

Joulu ei ole joulu ilman koristeita. Niinkuin jo eilen kerroin, killuu meidän kuusessa koristeita lapsuuden kodistamme ja joka joulu hommaan jonkun uuden koristeen muistuttamaan kuluneesta vuodesta. Jokaisella uudella koristeella on näin tarina.

 Tänä vuonna tein muutaman uuden koristeen itse, joista tänne jo aiemmin kirjottelinkin. Sen lisäksi saimme ystäviltämme neljä kuuseen ripustettavaa mini-muumimukia. Saimme samanlaiset (edellisvuoden mallit) myös viime vuonna. Lisäksi löysin prismasta ruututähdillä koristeltuja, aivan vanhojen pallojemme värisiä lasipalloja.

Erityisen rakkaita ovat punaiset lasipallot, joihin on maalattu kuva joulupukista ja lapsesta. Näitä palloja on neljä. Äiti osti pallot jokaiselle meistä sisaruksista kun olimme lapsia. Myös perinteisesti kuusen latvaan ripustetut, vaaleanpunaiset ja hopeiset lasipallot ovat tärkeitä, ne on vanhempieni ensimmäisiä omia kuusenkoristeita ja käsittääkseni peräisin isotädiltäni (?).

Muista joulukoristeista vaalin huolella öljylamppuja, jotka viime jouluna sain mummolta. Samat lamput paloivat kotimme nurkkapöydässä 20vuotta takaperin :) Ne ovat niin ohutta lasia, että mummoni sanoo niitä pierunkuoriksi. Enää niihin ei muuten saa värillisiä lamppuöljyjä kuten aikanaan, ne on kuulemma liian vaarallisia tai ainakin haitallisia poltettavaksi..pöh.

Tänään käytiin pikkusiskon 17v synttäreillä äidin luona ja samalla haisteltiin niiden aitoa kuusta, tuoksui joululle!

Nyt kotosalla, taaaas glögi -tällä kertaa vodkalla höystetty- kädessä. Nuhalle kyytiä!
Oma joulukoti kullan kallis:

Muuten, kolme yötä jouluun on...

Tsihhah :D
-Ata

Jouluisia ajatuksia

Näin joulun alla sitä usein muistelee omia lapsuuden jouluja. Mielessäni on edelleen kristallin kirkkaasti ne kaikki ihanat muistot, tuoksut ja tuntemukset menneestä. Mutta miksi en saa niitä tähän hetkeen, nykyisiin jouluihin?

Sitä kai se on kun kasvaa aikuiseksi. Näinä jouluina pään täyttää niin moni muukin asia; siivoukset, valmistettavat ruoat, budjetit jne... Ei sitä enää voi heittäytyä sataprosenttisesti joulun tunnelmaan kuten lapsena.

Tottakai iloitsen suunnattomasti näistä jouluista omassa kodissa kun katson miten omat lapset tuntevat samat riemut mitä itse sain lapsuuteni jouluissa tuntea. Leipominen, hitaat yhteiset aamut, jäälyhtyjen teko ja kaikki muut omien lasten kanssa muodostettavat, joulun aikaan liittyvät perinteet on aivan ihania!
Toisinaan kuitenkin haluaisin kääntää aikaa taaksepäin ja päästä jouluun kahdenkymmenen vuoden taakse, edes tunniksi.

Meillä joulu on aina ollut ehdottomasti tärkeä, koko perheen juhla. Yksi syy siihen, miksi olen tarrautunut niin kovasti lapsuuden joulumuistoihin on varmasti se, että silloinen lapsuudenkotini oli ehjä. Kaikki oltiin saman katon alla ja joka joulu juhlittiin yhdessä perinteisellä kaavalla.
Vanhempieni erottua loppui myös lapsuuden joulut. Mikään ei enää tuntunut samalta, mikään ei sen koommin palannut ennalleen. Pidän sitä aikaa myös lapsuuteni loppumisena.
Suorastaan katkerana pidän kiinni nyt hyvistä muistoista. Olen haalinut itselleni mm kaikki lapsuutemme joulukoristeet ja vaalin niitä kuin kalleinta aarretta. '
Katkeruudesta huolimatta mikään ei ikinä tahraa näitä aarteita, eikä sitä mikä on vielä arvokkaampaa; muistoja.
Tässä maailmassa lähes kaikkeen kauniiseen ja hyvään tahrautuu jotain likaista, mutta ei joulumuistoihin. Ne on kuin kokonaan toisesta maailmasta, lapsuuden maailmasta.


Onneksi omien lasten mielet ovat vielä puhtaat ja vilpittömät, valmiit nauttimaan tulevasta joulusta täysin rinnoin kaikkine tuoksuineen ja tuntemuksineen. Ja toivon niin paljon, että omille lapsille joulut jäisi mieleen yhtä ihanina muistoina kuin oman lapsuuteni joulut.

Nyt vaihteeksi glögiä...

-Ata