torstai 29. marraskuuta 2012

Kallein päivä.

En voi uskoa, että siitä on seitsämän vuotta kun näin ensimmäistä kertaa ne puolukkavarpaat, ne ryppyiset sormet ja sen hassahtaneen hiuspehkon.
Siinä se köllötteli sylissä, minulle maailman täydellisin vauva, Kalle.


Nyt ne varpaat on jo karviaismarjojen kokoiset ja sormet kuin koululaisella. Hiuspehko edelleen hassahtanut.
Ja siinä se edelleen köllöttelee sylissä, minulle maailman täydellisin 7vee, Kalle.


Tänään oli siis aihetta juhlaan. Synttärisankari lähti kouluun reppu täynnä hiiriä luokkakavereille. Huovasta tehdyt karkkikeppihiiret on hauska ja helppo tapa vähän tuunata karkkikeppejä ja toimii hyvin esim synttäreiden kaverilahjoina.



 Koulun jälkeen syötiin sankarin toivomuksesta spagettia tomaattikastikkeella ja ihailtiin posteljoonin tuomia lahjoja, kiitokset keski-suomeen!
Lunta on tiputellut jo kaksi päivää, joten saatiinpa vielä kunnon lumisota käyntiin ruuan päälle :D



Päivä huipentui yllätykseen kun haettiin perheeseen uusi jäsen, Kallen ikioma talvikko, joka sai nimekseen Leijona. (kuulemma näyttää leijonalta..???)
Ilta menikin sitten tutustuessa Leijonaan ja syöden sankarin lemppariherkkuja.





Nyt on sankari Leijonansa kanssa jo unilla ja sauna lämpenemässä meille vanhuksille. Kappas kun kaapista löytyi sopivasti piccolo Fresitakin, täydellistä!



Kuinka outo on aika,tuo päivien juoksu, kuinka tuttu ja rakas sun ihosi tuoksu.


<3 -Ata




tiistai 27. marraskuuta 2012

..ja koristeita..

Ihan pakko oli tehdä lisää näitä piparkakkumuotti-koristeita kun löytyi niin ihana kuva muutaman vuoden takaa. Tädin oma kulta, Aleksi <3




Ja tuli sellainenkin idea mieleen, että jos aika sattuu kohdilleen niin tällaisenhan voi askarrella raskausajan ultra-kuvasta ja ripustaa vaivihkaa esim vanhempien tai anoppilan kuuseen kertomaan tulevasta ylläristä. ;)


..Ja EI, meillä idea ei ole nyt ajankohtainen. Koristeen kuva on Kallen arkistoista..

Nyt on jatkettava päivän vöyhötyksiä, illalla voi sitten istahtaa taas näiden ääreen:


:) -Ata

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Tasan kuukausi!

Siis kuukausi jouluaattoon! Wuhuu!
Tän järkyttävän sateisen, pimeän ja masentavan marraskuun iltoina on niiiin kiva näperrellä kaikkia pikku joulujuttuja. Ja nyt seuraakin kotikutoiset joulukoristeet vol.2!

Viime vuonna askartelin lasten kuvista ja lasipurkeista piparipurkkeja mummoloille vietäväksi.
Kuvia jäi yli, joten nyt hyödynsin ne joulukoriste-askartelussa. Idean sain viime vuonna jostain joululehdestä, en vaan enää muista mistä.
Elikkäs;
-Porasin pienellä terällä piparimuotteihin reiät, joihin pujotin ripustusnarut.
-Piirsin piparimuottien ääriviivat kuviin.
-Leikkasin kuvat viivoja pitkin irti.
-Liimasin kuvat muotteihin.
Lisäsin Aino-koristeeseen pienen rusetin ja Kalle-koristeeseen pienen kulkusen.
Tässä myös hyvä tuliaisidea mummolaan, kummeille yms..





Huomenna lisää koristuksia, palataan siis!

p.s.Alle viikko aikaa osallistua arvontaan! ;)

-Ata

lauantai 24. marraskuuta 2012

FUN FUN FUN!!!

Leivottiin Kallen kanssa viime viikolla herkkuja. Saippuasta.
Lushin FUN-saippua on kuin muovailuvahaa, josta voi tehdä mitä ikinä keksii ja sen jälkeen käyttää saippuana ja shampoona. Lasten mielestä siis ihan huippuhauska juttu!
Kallen kanssa muotoiltiin FUNista pieniä leivoksia, jotka koristeltiin saippuasta tehdyillä lastuilla, nonparelleillä ja glittereillä. Ihan hauska idea vaikka lapsilta mummolle vietäväksi.
Meillä oli käytössä karkin tuoksuinen vaaleanpunainen ja laventelin tuoksuinen sininen massa.
FUNista saa kyllä paljon iloa irti lasten kanssa ja yhdestä pötköstä riittää pitkäksi aikaa. Laitoin jäljelle jääneet massat pakastepussiin ja jääkaappiin. En kyllä tiedä tarvitseeko niitä jääkaappiin laittaa, mutta ajattelin että josko ne pysyis pehmeämpinä siellä.
Sinisen ja pinkin lisäksi värivaihtoehdoissa löytyy punainen, keltainen ja vihreä.
Ja täältä niitä saa:
http://www.lush.fi/tuotteet/fun





Mukavaa lauantai-illan jatkoa kullekkin!
-Ata



maanantai 19. marraskuuta 2012

Menneiden näpertelyä

Sain mummolta hiljattain suvun vanhoja valokuvia. Vanhoissa kuvissa on jotain tosi kiehtovaa, ehkä mystistäkin. On hauskaa yrittää löytää yhdennäköisyyksiä isoisovanhemmista joita ei ole ikinä tuntenut, joista kuitenkin on polveutunut. Näiden kuvien ja nykypäivän välissä on vain muutaman sukupolven välimatka.
Tekisi niin mieli hypätä joihinkin kuviin ja nähdä ja kuulla näiden ihmisten puhetta ja eleitä.
Minkälainen kuvissa niin nuori isoisomummoni tuolloin oli? Minkälainen läppä lenti vuosisadan alussa?
Ei näistä ihmisistä juuri puhuta. Kun omista isovanhemmista joskus aika jättää niin eihän kukaan sitten edes tiedä ketä näissä kuvissa on! Siksipä otan asiakseni nyt pistää mieleen ja vaikka merkata kaikki henkilöt kuvista, jotta voin tekohengittää näitä muistoja edelleenkin.
Näinkö me kaikki kuitenkin jäädään unohduksiin joskus? Niin kai se menee ja niinhän sen on mentävä. Kauhea ajatus kuitenkin, että vain muutaman sukupolven päässä sitä ollaan vain kuvana jossain kansiossa.

Meinaankin nyt kaivaa vanhat sukulaiset kansiosta esiin ihmettelemään nykypäivän menoa.
Monet kuvista ovat vain tulitikkuaskin kokoisia, joten niistä ei ole kehyksiin, mutta niistä saa pienellä tuunauksella kivoja kuusenkoristeita. Joulunahan usein muistellaan mennyttä aikaa, mikäs siis sen sopivampaa kuin ripustaa esi-isät kerran vuodessa kunniapaikalle kuuseen.

                           Yksi lempikuvistani, joka saa roikkua keittiön hyllyssä vuoden ympäri!

Joulukoristeet; teetin haluamistani kuvista kopiot alkuperäisessä koossa.
(kopiot siltä varalta että joku muukin sukulainen haluaa näitä kuvia) 
Sitten kaivelin kaapista pitsejä, jotka liimasin kuvia kehystämään. Kuvan selkäpuolelle kiinnitin ripustuslenkin.
Muutamalle isommalle kuvalle tein saman, ne voi ripustaa vaikka peilin nurkkaan, seinähyllyyn tai tehdä useammasta kappaleesta kollaasin seinälle. Niistä voi myös askarrella kortteja, tehdä nostalgisen lasipurkin tai teettää vaikka canvas-taulun.
Tässä muutama kuva näperryksistä:





Näin saadaan muistot elämään.

-Ata



sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Jallaatijallaa!

Ystävämme mahatauti saapui kylään viikonloppuna :) Käsittämätöntä kyllä, se ei (ainakaan vielä, kopkop) hyökännyt lasten kimppuun vaan kellisti meidät aikuiset. Hyvä niin!

Taudista huolimatta viikonloppu oli ihana, kiitos kultaisten Anopin ja Appiukon <3
Nyt tärisevin käsin mustikkakeittoa. Josko sitä huomenna olis parempi...





Tervettä alkavaa viikkoa kaikille!!!

-Ata

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Tulkkujaa!

Nyt sen vois jo virallisesti alottaa. Nimittäin joulun odotuksen! Mulla on nimittäin joulukalenteri :)
Äiti käväs lontoossa ja toi sieltä ältsin hienot joulukalenterit mulle ja isosiskolle. Siskon kalenteri on täynnä kosmetiikkaa ja minun kynsilakkoja :D






Oispa ihana päästä käymään näin joulun alla jossain Lontoon kaltaisessa ostoshelvetissä ihan vaan katsomassa sitä hullunmyllyä. Siitä on joulun perimmäinen tarkoitus kaukana!
Näissä meidän uusissa joulukalentereissa tiivistyy hyvin, kuinka överiksi nää joulut alkaa mennä. Eipä tuolla prisman hyllylläkään juuri kuvakalentereita näy. Suklaakalenteritkin on jo suurelta osin korvattu massiivisilla lelu,-ja karkkikalentereilla, joista saa pulittaa yhden ruokakassillisen verran!
Mutta jokainenhan itse tekee valintansa, mitä jouluunsa sisällyttää ja mihin asioihin panostaa.
En voi kieltää ettenkö nauttisi joulushoppailusta, uudesta kalenteristani ja kaikista ylimääräisistä turhuuksista mitä joulun odotukseen liitttyy...
Silti aidon joulun tunnelman saan vanhoista muistoista, tuoksuista, perinnekoristeista ja siitä kun omissa lapsissa näkee sen saman joulun kutkuttavan olotilan, joka itsellä joskus oli. Ilman näitä ei joulu olisi joulu.
Ei vaikka saisi lottovoiton ja voisi ostaa Stockan tyhjäksi hienouksista!

Vielä muutama kuva tulkuista, joista ylimmäinen koristaa isoveljen kuusta tänä vuonna.
Alimmaisen, (tikkarin aidolla skorpionilla (!)) Kalle on jo syönyt! Kaikkea sitä..

                                                


                                        
Nyt glögiä!
Muistakaa muuten, että arvonta on käynnissä vielä kuun loppuun asti! :)

-Ata

tiistai 13. marraskuuta 2012

Lasten-nuttu-juttuja

Jokavuotinen talvivaate-ralli on vihdoin saatu päätökseen ja lapset on valmiita talveen.
Ensimmäisen lapsen kanssa tuli vuosien varrella kokeiltua useampia talvihaalari-merkkejä, kunnes se oikea löytyi. Toisen kanssa ei tarvitse sitten enää arpoa kun voi joka vuosi päätyä siihen samaan, parhaaksi havaittuun merkkiin, Ticket To Heaveniin.
Suurin ongelma nykyään onkin sitten kuosin valinta, vaihtoehtoja kun on ihan liikaa!
Tänä vuonna päädyin Ainolle ostamaan Sucettesta T2H:n ruskean haalarin valkoisilla tähdillä. Mietin pitkään punaisen, unikkokukallisen ja tämän ruskean välillä. Ruskea on kuitenkin ehkä helpompi myydä eteenpäin kun väri sopii niin tytöille kuin pojillekkin.
Laadukkaan haalarin hyviä puolia onkin, että se kestää käytössä tosi hyvin ja siitä saa vielä eteenpäin myydessä hyvän hinnan.
Ja mikä tärkeintä, ei tarvitse koko talvikaudella miettiä, onko lapsella riittävästi päällä, paleltuuko niska, vetääkö kaula-aukosta, hajoaako jalkalenksut, pitääkö vettä jne jne. Huonoja haalareita rispautuu kevyesti kolme siinä missä hyvä haalari porskuttaa vielä käyttökuntoisena. Tästä syystä minulla ei ainakaan ole varaa ostaa p***aa haalaria.



                                                    Hattu: Tinttu

Hanskoista ehdoton valintani pienille, 0-3-vuotiaan käsille on aidot lampaannahka rukkaset. Ne on pehmeät ja lämpöiset ja mukautuvat pieniin käsiin niin, että niillä on helppo tarttua lapparin varteen. Niitä löytyy myös  pitkävartisina, ettei ranteet pääse pilkottamaan.
Isommalla lapsella sitten tulee tarpeeseen teknisiltä ominaisuuksiltaan vaativammat hanskat kun leikit alkaa olla sen mukaisia.


Suomen vaihtelevat talvisäät tekevät kenkien valinnasta pirun vaikeaa. Yhtenä päivänä niiden tulisi kestää vetistä loskaa ja toisena -20c pakkanen. Siksi olen päätynyt ostamaan parit kengät per talvi, voi sitten sään mukaan valita.
Koville pakkasille kunnon huopikkaat olis ihan parhaat ja ihanan näköisetkin, mutta ne on aika arvokkaat ostaa nopeasti kasvaville jaloille. :/


Kengät valmiina talveen!
-vas.aina yhtä hyvät ja lämpimät kuomat!
-kesk.Pionin nahkakengät karvavuorella, laadukkaat talvikengät jotka on suunniteltu pieneen jalkaan, moneen menoon!
-oik.Sucettesta alkusyksyllä ostetut RapTex nilkkurit lammasvuorella. Näillä tallattiin läpi syksyn kurakelien ja nyt ne jatkavat talven yli matkustus ja "ostoskeskus"-kenkinä.
(noita keskellä olevia pionin kenkiä saa myös resorisella varrella, mutta en uskaltanut niitä ostaa, jos ne vaikka kulahtaa ja lörähtää, ei kestäis hermot sellasta)




Talvivaatteiden kunniamaininnan saa viime vuonna Sucettesta Kallelle ostamani Fredriksonin nahkalakki! En parempaa talvihattua ole nähnyt! Tällä hatulla alkoi nyt toinen talvikausi Kallen päässä ja mahtuu mukautuessaan vielä ensikin talven ja sen jälkeen lämmittää vielä monta vuotta jonkun toisen pikkupojan päätä. Harvinainen ikuisuusvaate :)





Jos siis joku on vielä lasten talvi-tai mitä tahansa vaatteita vailla, niin suunnatkaa osoitteeseen www.sucette.fi! Sieltä löytyy kaikki tarvittava! :)





Nyt ulkoilemaan!
-Ata

P.s.kiitos ihanista viesteistä, on lämmittänyt saada niin paljon ihanaa postia.
Tähdennän vielä asiaa, josta on tullut paljon kyselyitä. Elikkäs arvontaan osallistuvien viestejä en julkaise täällä, koska niissä on s-postiosoitteet mukana. Viestejä voi siis lähettää pelkäämättä, että osoite tulee julki. Jos viestin haluaa julkaistavan, voi siitä erikseen mainita.  :)