Menneiden näpertelyä

Sain mummolta hiljattain suvun vanhoja valokuvia. Vanhoissa kuvissa on jotain tosi kiehtovaa, ehkä mystistäkin. On hauskaa yrittää löytää yhdennäköisyyksiä isoisovanhemmista joita ei ole ikinä tuntenut, joista kuitenkin on polveutunut. Näiden kuvien ja nykypäivän välissä on vain muutaman sukupolven välimatka.
Tekisi niin mieli hypätä joihinkin kuviin ja nähdä ja kuulla näiden ihmisten puhetta ja eleitä.
Minkälainen kuvissa niin nuori isoisomummoni tuolloin oli? Minkälainen läppä lenti vuosisadan alussa?
Ei näistä ihmisistä juuri puhuta. Kun omista isovanhemmista joskus aika jättää niin eihän kukaan sitten edes tiedä ketä näissä kuvissa on! Siksipä otan asiakseni nyt pistää mieleen ja vaikka merkata kaikki henkilöt kuvista, jotta voin tekohengittää näitä muistoja edelleenkin.
Näinkö me kaikki kuitenkin jäädään unohduksiin joskus? Niin kai se menee ja niinhän sen on mentävä. Kauhea ajatus kuitenkin, että vain muutaman sukupolven päässä sitä ollaan vain kuvana jossain kansiossa.

Meinaankin nyt kaivaa vanhat sukulaiset kansiosta esiin ihmettelemään nykypäivän menoa.
Monet kuvista ovat vain tulitikkuaskin kokoisia, joten niistä ei ole kehyksiin, mutta niistä saa pienellä tuunauksella kivoja kuusenkoristeita. Joulunahan usein muistellaan mennyttä aikaa, mikäs siis sen sopivampaa kuin ripustaa esi-isät kerran vuodessa kunniapaikalle kuuseen.

                           Yksi lempikuvistani, joka saa roikkua keittiön hyllyssä vuoden ympäri!

Joulukoristeet; teetin haluamistani kuvista kopiot alkuperäisessä koossa.
(kopiot siltä varalta että joku muukin sukulainen haluaa näitä kuvia) 
Sitten kaivelin kaapista pitsejä, jotka liimasin kuvia kehystämään. Kuvan selkäpuolelle kiinnitin ripustuslenkin.
Muutamalle isommalle kuvalle tein saman, ne voi ripustaa vaikka peilin nurkkaan, seinähyllyyn tai tehdä useammasta kappaleesta kollaasin seinälle. Niistä voi myös askarrella kortteja, tehdä nostalgisen lasipurkin tai teettää vaikka canvas-taulun.
Tässä muutama kuva näperryksistä:

Näin saadaan muistot elämään.

-Ata

Jallaatijallaa!

Ystävämme mahatauti saapui kylään viikonloppuna :) Käsittämätöntä kyllä, se ei (ainakaan vielä, kopkop) hyökännyt lasten kimppuun vaan kellisti meidät aikuiset. Hyvä niin!

Taudista huolimatta viikonloppu oli ihana, kiitos kultaisten Anopin ja Appiukon <3
Nyt tärisevin käsin mustikkakeittoa. Josko sitä huomenna olis parempi...

Tervettä alkavaa viikkoa kaikille!!!

-Ata

Tulkkujaa!

Nyt sen vois jo virallisesti alottaa. Nimittäin joulun odotuksen! Mulla on nimittäin joulukalenteri :)
Äiti käväs lontoossa ja toi sieltä ältsin hienot joulukalenterit mulle ja isosiskolle. Siskon kalenteri on täynnä kosmetiikkaa ja minun kynsilakkoja :D

Oispa ihana päästä käymään näin joulun alla jossain Lontoon kaltaisessa ostoshelvetissä ihan vaan katsomassa sitä hullunmyllyä. Siitä on joulun perimmäinen tarkoitus kaukana!
Näissä meidän uusissa joulukalentereissa tiivistyy hyvin, kuinka överiksi nää joulut alkaa mennä. Eipä tuolla prisman hyllylläkään juuri kuvakalentereita näy. Suklaakalenteritkin on jo suurelta osin korvattu massiivisilla lelu,-ja karkkikalentereilla, joista saa pulittaa yhden ruokakassillisen verran!
Mutta jokainenhan itse tekee valintansa, mitä jouluunsa sisällyttää ja mihin asioihin panostaa.
En voi kieltää ettenkö nauttisi joulushoppailusta, uudesta kalenteristani ja kaikista ylimääräisistä turhuuksista mitä joulun odotukseen liitttyy...
Silti aidon joulun tunnelman saan vanhoista muistoista, tuoksuista, perinnekoristeista ja siitä kun omissa lapsissa näkee sen saman joulun kutkuttavan olotilan, joka itsellä joskus oli. Ilman näitä ei joulu olisi joulu.
Ei vaikka saisi lottovoiton ja voisi ostaa Stockan tyhjäksi hienouksista!

Vielä muutama kuva tulkuista, joista ylimmäinen koristaa isoveljen kuusta tänä vuonna.
Alimmaisen, (tikkarin aidolla skorpionilla (!)) Kalle on jo syönyt! Kaikkea sitä..

                                                

                                        
Nyt glögiä!
Muistakaa muuten, että arvonta on käynnissä vielä kuun loppuun asti! :)

-Ata

Lasten-nuttu-juttuja

Jokavuotinen talvivaate-ralli on vihdoin saatu päätökseen ja lapset on valmiita talveen.
Ensimmäisen lapsen kanssa tuli vuosien varrella kokeiltua useampia talvihaalari-merkkejä, kunnes se oikea löytyi. Toisen kanssa ei tarvitse sitten enää arpoa kun voi joka vuosi päätyä siihen samaan, parhaaksi havaittuun merkkiin, Ticket To Heaveniin.
Suurin ongelma nykyään onkin sitten kuosin valinta, vaihtoehtoja kun on ihan liikaa!
Tänä vuonna päädyin Ainolle ostamaan Sucettesta T2H:n ruskean haalarin valkoisilla tähdillä. Mietin pitkään punaisen, unikkokukallisen ja tämän ruskean välillä. Ruskea on kuitenkin ehkä helpompi myydä eteenpäin kun väri sopii niin tytöille kuin pojillekkin.
Laadukkaan haalarin hyviä puolia onkin, että se kestää käytössä tosi hyvin ja siitä saa vielä eteenpäin myydessä hyvän hinnan.
Ja mikä tärkeintä, ei tarvitse koko talvikaudella miettiä, onko lapsella riittävästi päällä, paleltuuko niska, vetääkö kaula-aukosta, hajoaako jalkalenksut, pitääkö vettä jne jne. Huonoja haalareita rispautuu kevyesti kolme siinä missä hyvä haalari porskuttaa vielä käyttökuntoisena. Tästä syystä minulla ei ainakaan ole varaa ostaa p***aa haalaria.

                                                    Hattu: Tinttu

Hanskoista ehdoton valintani pienille, 0-3-vuotiaan käsille on aidot lampaannahka rukkaset. Ne on pehmeät ja lämpöiset ja mukautuvat pieniin käsiin niin, että niillä on helppo tarttua lapparin varteen. Niitä löytyy myös  pitkävartisina, ettei ranteet pääse pilkottamaan.
Isommalla lapsella sitten tulee tarpeeseen teknisiltä ominaisuuksiltaan vaativammat hanskat kun leikit alkaa olla sen mukaisia.

Suomen vaihtelevat talvisäät tekevät kenkien valinnasta pirun vaikeaa. Yhtenä päivänä niiden tulisi kestää vetistä loskaa ja toisena -20c pakkanen. Siksi olen päätynyt ostamaan parit kengät per talvi, voi sitten sään mukaan valita.
Koville pakkasille kunnon huopikkaat olis ihan parhaat ja ihanan näköisetkin, mutta ne on aika arvokkaat ostaa nopeasti kasvaville jaloille. :/

Kengät valmiina talveen!
-vas.aina yhtä hyvät ja lämpimät kuomat!
-kesk.Pionin nahkakengät karvavuorella, laadukkaat talvikengät jotka on suunniteltu pieneen jalkaan, moneen menoon!
-oik.Sucettesta alkusyksyllä ostetut RapTex nilkkurit lammasvuorella. Näillä tallattiin läpi syksyn kurakelien ja nyt ne jatkavat talven yli matkustus ja "ostoskeskus"-kenkinä.
(noita keskellä olevia pionin kenkiä saa myös resorisella varrella, mutta en uskaltanut niitä ostaa, jos ne vaikka kulahtaa ja lörähtää, ei kestäis hermot sellasta)

Talvivaatteiden kunniamaininnan saa viime vuonna Sucettesta Kallelle ostamani Fredriksonin nahkalakki! En parempaa talvihattua ole nähnyt! Tällä hatulla alkoi nyt toinen talvikausi Kallen päässä ja mahtuu mukautuessaan vielä ensikin talven ja sen jälkeen lämmittää vielä monta vuotta jonkun toisen pikkupojan päätä. Harvinainen ikuisuusvaate :)

Jos siis joku on vielä lasten talvi-tai mitä tahansa vaatteita vailla, niin suunnatkaa osoitteeseen www.sucette.fi! Sieltä löytyy kaikki tarvittava! :)

Nyt ulkoilemaan!
-Ata

P.s.kiitos ihanista viesteistä, on lämmittänyt saada niin paljon ihanaa postia.
Tähdennän vielä asiaa, josta on tullut paljon kyselyitä. Elikkäs arvontaan osallistuvien viestejä en julkaise täällä, koska niissä on s-postiosoitteet mukana. Viestejä voi siis lähettää pelkäämättä, että osoite tulee julki. Jos viestin haluaa julkaistavan, voi siitä erikseen mainita.  :)

Isin päivä

Tällaiset erikoispyhät toimii loistavana tekosyynä seuraaviin:
-koko päivä pyjamassa
-ei tartte liikkua muuta kuin sohvan ja keittiön väliä
-saa syödä pohjattomasti
-ei tarvitse ylipäätään tehdä muuta kuin köllötellä
ja kaiken tarvittavan voikin sitten siirtää huomiselle.

Aamu alkoi isin kahvittamisella ja pöytään nostettiin leipä suoraan uunista.(leivän ohje löytyy jostain blogin uumenista..)
Lasten kortti oli perinteisesti ilahduttavin yllätys ja maistui se kakkukin!

Lähikaupasta sai vielä "tuoreita" marjoja. ...Suoraan toiselta puolelta maapalloa. :D
No maistu ne silti hyvältä, ihan kesältä.

Loput mansikat, vatut ja mustikat nautiskelin omppu-Somersbyn kanssa. Just niin hyvää miltä näyttää. Voi kesä <3

Nyt parhainta elokuvaa ikinä, eli Vihreää mailia. Illanjatkoja! :)

-Ata

Kuiva yläpää

Siinä missä kylmä, kuiva ja viimainen ilma tekee ihosta kuivan, niin tekee se saman myös hiuksille.
Kylmänä kautena sisätiloja lämmitetään ahkerasti, jolloin myös sisäilman kosteus pienenee ja omalta osaltaan vaikuttaa myös hiusten kuntoon. Siksi onkin erityisen tärkeää pitää huolta hiuksista talvella, yhtälailla kun niitä kesällä suojataan auringon haittavaikutuksilta.
Kampaamoista löytyy täsmätuotteet joka tarpeeseen ja kampaaja osaa kyllä neuvoa kullekkin parhaiten sopivat tuotteet. Tarpeen tullen hiuksia voi hoidella myös kotikonstein.

Hunaja on yksi tehokas kosteuttaja, jota voi laittaa hiuksiin naamion lailla, esim hetkeksi saunaan.
Tällöin pitää kuitenkin huolehtia, että hiukset ovat tarpeeksi kosteat ja ettei saunassa viivy liian kauaa, jottei naamio pääse kuivumaan. Hunajaa voi sekoittaa myös hoitoaineen sekaan ja käyttää seosta naamiona tai normaalin hoitoaineen tavoin. Huuhtele huolella!

 Kookosöljy on erinomainen kuivien latvojen kosteuttaja. Isommista tavarataloista ja luontaistuote kaupoista saatava raakapuristettu kookosöljy on tosi hyvää ja riittoisaa. Öljyssä ei ole mitään muuta kuin sitä itseänsä, ei säilöntä,-eikä väriaineita, ei mitään lisättyä.
Yksi purkki on tosi riittoisa ja säilyy jääkaapissa pitkään. Sieltä sitä voi puhtaalla lusikalla kaapia vuoroin ruoanlaittoon, vuoroin iholle ja hiuksiin.
En itse käytä mitään muita kosteustuotteita kasvoille kun kookosöljyä.
Silloin tällöin tarpeen tullen levitän sitä päästä varpaisiin, myös lapsille. Sitä voi myös näppärästi laittaa vähän lasten kylpyveteen.
Hiusten kuiviin latvoihin kookosöljyä kannattaa käyttää niin, että levittää sitä sormenpäillä pyyhekuiviin tai kuviviin latvoihin ja kampailee latvoja kunnes öljy on imeytynyt.Latvoista tulee silkkisen pehmeät!
Kannattaa kokeilla, ihan huipputuote! Ja halpa kans!

Kiiltoa haalistuneille hiuksille saa myös kotikonstein, mm.sitruunalla.
Ph-arvoltaan hapan sitruuna sulkee shampoopesun jälkeen auenneita hiussuomuja ja antaa tehokkaasti kiiltoa. Sitruunaa kannattaa puristaa hoitoaineen sekaan, sellaisenaan se nimittäin on liian hapanta ja voi haalistaa värjättyjä hiuksia.
Paljon puhutaan ns.sitruunavaalennuksesta, jossa tarkoituksena on sitruunamehun ja lämmön (yleisimmin auringon) yhteisvaikutuksella saada hiukset vaalenemaan. Asiasta sen enempää tietämättä, voisin kuvitella että kyllä raaka sitruuna varmasti värjättyä hiusta haalistaa, mutta värinpoistoon tai oman, luonnollisen värin vaalennukseen se ei tehoa.
Toisekseen voisin kuvitella, että sitruunanmehu ja auringonpaiste voi olla aika tuhoinen yhdistelmä hiuksille. Mutta en ole kokeillut. Enkä kyllä kokeile.
Joka tapauksessa laimennettuna, hoitoaineeseen sekoitettuna sitruuna antaa hiuksiin tosi kauniin kiillon ja pehmeyden.
Kerran kuussa siis sitruunaa päähän! :)
(kuvassa lemppari hoitoaineeni Lushin American Cream, joka sai taas kaverikseen vähän sitruunaa)

Nyt isänpäivä-leipomusten kimppuun! Hauskaa lauantain jatkoa kaikille!
-Ata

Mitä kaapista löytyy?

Alkava talvi ja kylmä ilma saavat aikaan kuivuutta niin hiuksissa kuin iholla. Etenkin huulet on jatkuvasti kuivat ja halkeilevat. Kosteutta lisää siis!
Tehohoidan kuivia huulia silloin tällöin supermakeilla Lushin huulikuorinnoilla, joista löytyy mainintaa aiemmissakin teksteissä. Ne vaan on niin syötävän hyviä, en millään osaa päättää kumpi on suosikkini: karkin makuinen Bubblegum vai suklainen Sweet Lips. Molemmat yhtä maistuvia!

Herkullisen huulikuorinnan saa tehtyä myös kodin ruokakaapista löytyvistä aineksista.
Hyvä pohjana toimii joko:
-sokeri+ruokaöljy,
-sokeri+kookosöljy tai
-ihan vaan hunaja.
Joukkoon voi oman maun mukaan lisätä sitten vaikka vaniljauutetta, appelsiiniä, sulatettua suklaata, pienittyjä mintunlehtiä tai melkein mitä vaan kaapista löytyy.
Tosin esim sitrushedelmien käytön kanssa kannattaa käyttää malttia ja herkimpien pidättäytyä miedommissa aineksissa.
JA näissä kuorinnoissahan parasta on se, että jos tekee mieli niin ne voi vaikka nuolla pois!
JA kun kerran tekee kuorinnan huulille niin miksi ei sitten koko vartalolle?
Tekee samoista raaka-aineista vaan isomman annoksen, joka riittää isommalle alueelle.

Vaikka kookos,-ja ruokaöljy kuorinnassa luonnollisesti kosteuttavat, niin silti on hyvä kuorinnan jälkeen laittaa iholle kosteusvoidetta tai kuten minä, kookosöljyä. Kuorittu iho imee hyvin kosteutta ja voide myös rauhoittaa kuorittua ihoa.

Tähän "mitä kaapista löytyy"-teemaan sopivasti tein jääkaapin jämistä pellillisen perunarieskoja. Eiliseltä jääneeseen perunamuussiin heitin kananmunan, teelusikallisen suolaa ja ohrajauhoja. 225c/noin vartti ja valmis.
Maistuva iltapala tähteistä!

Huomenna jatkan samalla teemalla pääasioista eli hoidetaan vähän kuivaa tukkaa! :)

Nyt öitä kaikille!

-Ata


.