Löyhiä lettejä

Lettikampaukset ovat nostaneet päätään viime vuosien aikana huomattavasti, mikä on ihan kiva juttu. Tykkään tosi paljon leteistä ja erilaisista punonnoista kampauksissa, niitä on tosi mukava väkerrellä ja niillä saa tehtyä myös tosi hienoja yksityiskohtia.
Tänä syksynä löyhät, huolittelemattomat letit on selvästi in yhdistettynä rentojen neuleiden ja suurien kaulahuivien kanssa.

Sain isosiskon kylään pitkästä aikaa ja sillä on täydellisen väriset hiukset juuri tällaiseen yhdistelmään; Luonnollisen väristä, selkeää raitaa muutamassa sävyssä. Lettikampauksissa tällaiset raidat korostuu kivasti. Oli ihan pakko väkertää kauppareissulle letti siskon päähän, on se vaan niin ihana. Niin sekä sisko että sen tukka!

Pikkusiskollani on ihan mielttömän paksut hiukset ja niistä tulee letittämällä sellainen kevyt, käsivarren paksuinen letti :) Oon niin kateellinen! Nappasin siitäkin letistä kuvan Ainon synttäreillä..

Niin ja tänään letittelin myös tämmösiä pakkaseen:

Letti voi olla myös hevon perseessä:

Heipat kaikille :)
-Ata

Koti-tre-lvt-koti-vkl

Huhuh! Nyt tietokoneen äärelle istui väsynyt akka!
Ihan mahtava viikonloppu takana.
Perjantaina pakattiin koko poppoo aamusta autoon ja otettiin suunta kohti ideaparkia. Treffattiin siellä lähisukua ja lapset pääsi vöyhöttämään funparkiin isin kanssa sillä aikaa kun minä pääsin ostoksille IHAN YKSIN! :)))
Kuitenkin jo tunnin kuluttua löysin itseni istumasta kahvilasta miettien mitä tekis kun kaikki kiinnostavat putiikit oli kollattu ja kaikki tarvittava oli jo kasseissa.
Päätin syödä jätskini ja juoda kahvini todella hitaasti, ihan vain siksi että siihen on niin harvoin mahdollisuutta. Pian kuitenkin suuntasin itsekin funparkiin miljoonan muun tavoin. Huh.

 

Lauantaina ajeltiin keskisempään suomeen ja minut tipautettiin kotikylälle juhlistamaan <3-ystäväni isän 5-kymppisiä. Muu perhe ajeli anoppilaan joten sain heittäytyä vapaalle lasten ollessa hyvissä käsissä.
Ilta sisälsi kaikkea mitä pitikin: Paras ystävä, ihania tyyppejä, hyvää ruokaa ja juomaa, pari kylähullua, juoruja, draamaa, kikatusta ja vähän piirii-pieeniii-pyyörii-leikkiä :D

Tänään sain nauttia olostani mummon hoivissa. Ihanaa käpertyä mummolan sohvalle täkin alle ja rupatella mummon kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä, ihan kaikesta, ihan rauhassa.
Mutta olihan lapsiakin jo kova ikävä ja miten ne taas tuoksuikaan niin ihanan omilta kun tulivat hakemaan äitin kotimatkalle :)

Kotimatkalla muuten löysin yhdestä kaupasta hellyyttäviä minimaalisia soijakynttiläpurkkeja, joita oli myynnissä neljää eri tuoksua. Vähän söpöjä!! Näitä lähti meille heti!

Nyt unille, moi!
-Ata

Valmista!

Muutama postaus takaperin mainitsin ruokapöytä-projektistani ja tänään se vihdoin saatiin päätökseen!
Pöytä valmistui vanhasta ovesta, vanhoista pöydänjaloista ja oven kokoisesta lasista.

Vanhan oven kävin hakemassa läheisen tilan pihavajasta, jalat oli säästetty entisestä pöydästämme ja lasin tilasin mittatilauksena lasiliikkeestä.

Vihdoin saatiin lisää istumatilaa, nyt mahtuu neljä tuolia per puoli+päädyt eli parhaimmillaan voidaan illallistaa kymmenen hengen voimin, jes! :)
Nyt pitäis taas päästä järjestelemään juhlia niin saa pistää pöydän koreaksi...

 

Hei se ois taas pikkulauantai! Sen kunniaksi sihautankin siiderin.

Kippis!

-Ata

Uutta vanhaa.

Parhaat asiathan tulevat pienissä paketeissa..?
Nyt se ainakin piti paikkaansa kun sain Äidiltä aivan mielettömän ihanan, vanhan kristallisen suolasirottimen. Oikea kirppariaarre! Sirottimen mukana on pieni kippo johon voi laittaa vaikka pippurirouhetta.
Vanha on kyllä kaunista. Ja vanhoissa tavaroissa ihanaa on se, että niillä on aina oma tarinansa. Kukahan tuonkin pienen sirottimen on aikanaan ostanut? Ehkä joku on saanut sen lahjaksi? Ehkä se on ollut kovassa käytössä tai nostettuna pöytään vain juhlapyhinä. Ehkä.

                                                    Vanha...

 

Vaikkakin olen ihan myyty tälle ihanalle pikku aarteelle, niin löytyy keittiöstäni toinenkin suola-pippurisetti, josta tykkään ihan hirmuusti. Tosin tämä setti on uusi ja nähnyt maailmaa vain meidän keittiön verran. Monia miellyttää joko vanha tai sitten uusi. Itse kallistun enemmän vanhan puoleen, mutta on tavaroita joissa äänet menee 50/50.

Kuten nämä suola-pippuri-setit... 

 

vai uusi...

 

Sama pätee myös näihin sokerikko-kermakko-setteihini, joista vanhat, hopeiset Kalle 5-veenä oli minulle huutokaupasta parilla roposella huutanut tuliaisiksi <3

Ja uudet, lasiset ovat lahja siskolta <3

Molemmat niin rakkaita!

 

 

Mukavaa tiistai-iltaa sitten vaan kaikille uusille ja vanhoille ;)

-Ata

Leipälauantai.

Pakastimen leipä/pullahylly huuteli taas viime viikolla tyhjyyttään. Aika siis upottaa kädet jauhoon. Omatekoinen leipä tekee meillä kaupan leipiä paremmin kauppansa joten suht usein saa leipiä pyöritellä.
Useimmin leivon sämpylöitä, niitä kun on helppo sulatella tarpeen tullen myös yksitellen.
Tänään täällä kuitenkin paistui maailman vaivattomimmat leivät. Taikinat tein jo eilen.
Bongasin ohjeen tähän leipään joskus netistä jostain mistälie-sivustolta ja olen soveltaen muistini varassa näitä sittemmin leivoskellut. Ei se oo niin justiinsa-meiningillä..
Näihin leipiin tarvitsee ainesten lisäksi kannellisen uunivuoan. Itse vannon valurautaisen patani nimeen tässäkin asiassa.
Elikkäs tarvitaan VAIN:
7dl jauhoja
2tl suolaa
1/2tl kuivahivaa
3,5-4dl vettä
Nämä ainekset sekoitetaan kulhossa keskenään, jonka jälkeen kulho peitetään kelmulla ja jätetään huoneenlämpöön n.14 tunniksi.
Sitten taikina kipataan jauhotetulle alustalle ja jauhojen kanssa pikkusen nostellaan taikinaa kasaan, ei kuitenkaan vaivata.
Sitten kelmu päälle n.puoleksi tunniksi. Sillä aikaa uuni lämpenemään 230c asteeseen jonka jälkeen uunivuoka laitetaan TYHJÄNÄ uuniin kuumenemaan.
Tämän jälkeen taikina pylläytetään kuumaan vuokaan, laitetaan kansi päälle ja koko komeus uuniin. 20min jälkeen ota kansi pois, nosta lämpö 250c asteeseen ja jatka paistamista n.15-20 min. Valmis!

Tein tänään kolme leipää. Yhteen en laittanut mitään ekstraa, yhteen laitoin taikinan tekovaiheessa siemeniä ja kuivattuja karpaloita ja yhteen ripottelin päälle sormisuolaa juuri ennen uuniin laittoa. Taikinaan voi lisätä mitä ikinä mieleen tulee, yrttejä, juustoa, porkkanaraastetta jne...

                                                       Taikinat yön yli levänneinä.

                          Jauhotetulle alustalle kipattu taikina odottaa uuniin pääsyä kelmun alla

                                                             Eka leipä uunista ulos!

                                         ...ja se lähti samantien ääntä kohti

                                                              Ihanan muhkeita!

                                               Leipä jossa ripoteltua sormisuolaa pinnalla

Tässä pata joka pitäisi löytyä jokaisen keittiöstä! Sillä valmistuu keitot, laatikot, leivät, padat, kakkupohjat, paistit, kastikkeet....no eipä varmaan löydy ruokaa joka ei tällä valmistuis. Ja vaikka kunnon valurautapata on kohtuullisen kallis hankinta niin sama pata palvelee kyllä varmasti koko elämän.

Lauantaita kaikille! :)
-Ata

Maalla ja sen alla

Käytiin tänään koko perheen voimin retkellä tuossa meidän kylällä. Hautuumalla hörpättiin kahvit.

Rakastan hautuumaita. Voin hyvin viettää tuntikausia kävellen ympäriinsä katsellen hautoja ja miettien niissä lepäävien henkilöiden tarinoita. Hautuumaalla kulkiessani mietin usein myös menehtyneitä sukulaisiani ja tuttuja. Näkevätköhän he meidät täällä? Nähdäänkö me vielä joskus?
Tunnelma hautuumailla on aina jotenkin niin voimakas, rauhallisen voimakas. Vaikea selittää, mutta se herättää aina voimakkaita tunteita, huolimatta siitä lepääkö kyseisessä maassa omaisia vai ei.
Sieltä lähtiessäni muistan myös aina olla kiitollinen siitä että olen rakkaideni kanssa vielä mullan täällä puolen.
Lukuunottamatta kevään loskakelejä, hautuumaalla on aina mielestäni tosi kaunista.
Kesällä nurmi ja puut vihertävät, haudat on värikkäiden kukkasten peitossa ja perhoset lentelevät kilpaa. (väitän että hautuumailla on enemmän perhosia kuin missään muualla).
Syksyllä ruskan värit värjäävät maan keltaisen, punaisen ja ruskean sävyillä ja haudat siistitään talvikuntoon kanervoilla.
Talvella lumivalkoiset haudat ja kynttilämeri ovat ehkä yksi kauneimmista asioista maailmassa. Surullisimmista, mutta kauneimmista.

Pidän myös kirkoista, etenkin vanhoista kivikirkoista ja olen todella onnellinen että meidän pikkukylän keskellä tönöttää mahtava vanha kivikirkko jonka vanhimmat osat on peräisin 1200-luvulta!!! Vink!: http://www.inkoonseurakunta.fi/index.php?sivu=77

Ihana kirkkomme!

 Kalle

 K&P

Aino ja Kalle "vakkarihaudallamme"

 1700-luvun hauta

 Hautakivet kertovat...

Eräällä 1800-luvun haudalla oleva vanha penkki. Upea!

Nyt on takka tulilla, glögimuki kädessä ja uusi kirja odottaa korkkaamistaan.
Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!
-Ata