Nyt se ainakin piti paikkaansa kun sain Äidiltä aivan mielettömän ihanan, vanhan kristallisen suolasirottimen. Oikea kirppariaarre! Sirottimen mukana on pieni kippo johon voi laittaa vaikka pippurirouhetta.
Vanha on kyllä kaunista. Ja vanhoissa tavaroissa ihanaa on se, että niillä on aina oma tarinansa. Kukahan tuonkin pienen sirottimen on aikanaan ostanut? Ehkä joku on saanut sen lahjaksi? Ehkä se on ollut kovassa käytössä tai nostettuna pöytään vain juhlapyhinä. Ehkä.
Vaikkakin olen ihan myyty tälle ihanalle pikku aarteelle, niin löytyy keittiöstäni toinenkin suola-pippurisetti, josta tykkään ihan hirmuusti. Tosin tämä setti on uusi ja nähnyt maailmaa vain meidän keittiön verran. Monia miellyttää joko vanha tai sitten uusi. Itse kallistun enemmän vanhan puoleen, mutta on tavaroita joissa äänet menee 50/50.
Kuten nämä suola-pippuri-setit...
vai uusi...
Sama pätee myös näihin sokerikko-kermakko-setteihini, joista vanhat, hopeiset Kalle 5-veenä oli minulle huutokaupasta parilla roposella huutanut tuliaisiksi <3
Ja uudet, lasiset ovat lahja siskolta <3
Molemmat niin rakkaita!
Mukavaa tiistai-iltaa sitten vaan kaikille uusille ja vanhoille ;)
-Ata
