Rakastan hautuumaita. Voin hyvin viettää tuntikausia kävellen ympäriinsä katsellen hautoja ja miettien niissä lepäävien henkilöiden tarinoita. Hautuumaalla kulkiessani mietin usein myös menehtyneitä sukulaisiani ja tuttuja. Näkevätköhän he meidät täällä? Nähdäänkö me vielä joskus?
Tunnelma hautuumailla on aina jotenkin niin voimakas, rauhallisen voimakas. Vaikea selittää, mutta se herättää aina voimakkaita tunteita, huolimatta siitä lepääkö kyseisessä maassa omaisia vai ei.
Sieltä lähtiessäni muistan myös aina olla kiitollinen siitä että olen rakkaideni kanssa vielä mullan täällä puolen.
Lukuunottamatta kevään loskakelejä, hautuumaalla on aina mielestäni tosi kaunista.
Kesällä nurmi ja puut vihertävät, haudat on värikkäiden kukkasten peitossa ja perhoset lentelevät kilpaa. (väitän että hautuumailla on enemmän perhosia kuin missään muualla).
Syksyllä ruskan värit värjäävät maan keltaisen, punaisen ja ruskean sävyillä ja haudat siistitään talvikuntoon kanervoilla.
Talvella lumivalkoiset haudat ja kynttilämeri ovat ehkä yksi kauneimmista asioista maailmassa. Surullisimmista, mutta kauneimmista.
Pidän myös kirkoista, etenkin vanhoista kivikirkoista ja olen todella onnellinen että meidän pikkukylän keskellä tönöttää mahtava vanha kivikirkko jonka vanhimmat osat on peräisin 1200-luvulta!!! Vink!: http://www.inkoonseurakunta.fi/index.php?sivu=77
Ihana kirkkomme!
Aino ja Kalle "vakkarihaudallamme"
Eräällä 1800-luvun haudalla oleva vanha penkki. Upea!
Nyt on takka tulilla, glögimuki kädessä ja uusi kirja odottaa korkkaamistaan.
Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!
-Ata
