Sitä kai se on kun kasvaa aikuiseksi. Näinä jouluina pään täyttää niin moni muukin asia; siivoukset, valmistettavat ruoat, budjetit jne... Ei sitä enää voi heittäytyä sataprosenttisesti joulun tunnelmaan kuten lapsena.
Tottakai iloitsen suunnattomasti näistä jouluista omassa kodissa kun katson miten omat lapset tuntevat samat riemut mitä itse sain lapsuuteni jouluissa tuntea. Leipominen, hitaat yhteiset aamut, jäälyhtyjen teko ja kaikki muut omien lasten kanssa muodostettavat, joulun aikaan liittyvät perinteet on aivan ihania!
Toisinaan kuitenkin haluaisin kääntää aikaa taaksepäin ja päästä jouluun kahdenkymmenen vuoden taakse, edes tunniksi.
Meillä joulu on aina ollut ehdottomasti tärkeä, koko perheen juhla. Yksi syy siihen, miksi olen tarrautunut niin kovasti lapsuuden joulumuistoihin on varmasti se, että silloinen lapsuudenkotini oli ehjä. Kaikki oltiin saman katon alla ja joka joulu juhlittiin yhdessä perinteisellä kaavalla.
Vanhempieni erottua loppui myös lapsuuden joulut. Mikään ei enää tuntunut samalta, mikään ei sen koommin palannut ennalleen. Pidän sitä aikaa myös lapsuuteni loppumisena.
Suorastaan katkerana pidän kiinni nyt hyvistä muistoista. Olen haalinut itselleni mm kaikki lapsuutemme joulukoristeet ja vaalin niitä kuin kalleinta aarretta. '
Katkeruudesta huolimatta mikään ei ikinä tahraa näitä aarteita, eikä sitä mikä on vielä arvokkaampaa; muistoja.
Tässä maailmassa lähes kaikkeen kauniiseen ja hyvään tahrautuu jotain likaista, mutta ei joulumuistoihin. Ne on kuin kokonaan toisesta maailmasta, lapsuuden maailmasta.
Onneksi omien lasten mielet ovat vielä puhtaat ja vilpittömät, valmiit nauttimaan tulevasta joulusta täysin rinnoin kaikkine tuoksuineen ja tuntemuksineen. Ja toivon niin paljon, että omille lapsille joulut jäisi mieleen yhtä ihanina muistoina kuin oman lapsuuteni joulut.
Nyt vaihteeksi glögiä...
-Ata
