Tekisi niin mieli hypätä joihinkin kuviin ja nähdä ja kuulla näiden ihmisten puhetta ja eleitä.
Minkälainen kuvissa niin nuori isoisomummoni tuolloin oli? Minkälainen läppä lenti vuosisadan alussa?
Ei näistä ihmisistä juuri puhuta. Kun omista isovanhemmista joskus aika jättää niin eihän kukaan sitten edes tiedä ketä näissä kuvissa on! Siksipä otan asiakseni nyt pistää mieleen ja vaikka merkata kaikki henkilöt kuvista, jotta voin tekohengittää näitä muistoja edelleenkin.
Näinkö me kaikki kuitenkin jäädään unohduksiin joskus? Niin kai se menee ja niinhän sen on mentävä. Kauhea ajatus kuitenkin, että vain muutaman sukupolven päässä sitä ollaan vain kuvana jossain kansiossa.
Meinaankin nyt kaivaa vanhat sukulaiset kansiosta esiin ihmettelemään nykypäivän menoa.
Monet kuvista ovat vain tulitikkuaskin kokoisia, joten niistä ei ole kehyksiin, mutta niistä saa pienellä tuunauksella kivoja kuusenkoristeita. Joulunahan usein muistellaan mennyttä aikaa, mikäs siis sen sopivampaa kuin ripustaa esi-isät kerran vuodessa kunniapaikalle kuuseen.
Joulukoristeet; teetin haluamistani kuvista kopiot alkuperäisessä koossa.
(kopiot siltä varalta että joku muukin sukulainen haluaa näitä kuvia)
Sitten kaivelin kaapista pitsejä, jotka liimasin kuvia kehystämään. Kuvan selkäpuolelle kiinnitin ripustuslenkin.
Muutamalle isommalle kuvalle tein saman, ne voi ripustaa vaikka peilin nurkkaan, seinähyllyyn tai tehdä useammasta kappaleesta kollaasin seinälle. Niistä voi myös askarrella kortteja, tehdä nostalgisen lasipurkin tai teettää vaikka canvas-taulun.
Tässä muutama kuva näperryksistä:
Näin saadaan muistot elämään.
-Ata
