Somistusta sisään astuvalle

Meidän eteinen on pidemmän aikaa kaipaillut ilmettä, se kun on niin--no, eteinen. Tylsä.
Seinällä killunut puinen peili sai kesällä jo huolittelemattoman, valkoisen maalipinnan ja se huuteli seurakseen jotain samantyyppistä vanhahtavaa härpäkettä.
Eteisessähän säilytetään vaatteita, daa-a. Tästä sainkin ajatuksen somistukseen. Meillä luojan kiitos on eteisessä reilusti kaappitilaa johon lapsien kuraiset vaatteet saa ripustettua pois silmistä, mutta esillä voisi olla muutama tunnearvoltaan arvokas vaatekappale.
Etsiskelin ideaan sopivaa heinäseivästä ja sainkin sellaisen tuosta naapurista. Ihana naapurin rouva kun lahjoitti minulle tämän aarteen!
Pätkäsin heinäseipään puolesta välistä poikki ja ripustin katosta roikkumaan peilin yläpuolelle. Seipääseen ripustin pari Ainon ensimekkoa ja molempien lasten ensikengät. Ihan hauskahan siitä tuli!

Sisempään eteiseen (aula?) olen tuonut tuulahduksen merta. En suoranaisesti välitä merihenkisyydestä sisustuksessa, vaikka täällä meren läheisyydessä kovasti viihdynkin.
Aulan seinälle on kertynyt kuvia elämän eri vaiheilta, sukulaisista, ystävistä ja tapahtumista.  Kaikki kuvat ovat tarkoituksellisesti erilaisissa kehyksissä, epäjärjestyksessä.
Kuvien alapuolelle olen kiinnittänyt hyllyn, joka onkin meren rannalta löytynyt, todella kaunis puulaivan (tai veneen) keulakappale. Hyllyn kaunis kelottunut puupinta käy nyt hyvin yksiin ulomman eteisen heinäseiväs-ripustustangon kanssa.
Hyllyltä on löytänyt paikkansa upinniemen rannalta kerätyt, meren hiomat kivet, muutama kynttiläsomiste, simpukoita ja lasinen verkonpaino-pallo.

 

 

Riittävästi merta meille-järven rannalla syntyneille.

 

p.s.LUSHilta on tulossa nii-in mahtavia uutuuksia pian, etten malta housuissa pysyä,

Paljon juttua näistä ihanuuksista siis pian tiedossa!!! :))

 

-Ata

Viikonloppu synttäriä täynnä!

Huhuh, nyt on meidän typyn 2vee synttärit juhlittu. Mummoja, pappoja, kummeja ja kavereita talo täynnä kaksi päivää. Oli ihanaa saada sukulaiset keski-suomea myöten meille viikonlopuksi. Talo tuntuu niin hiljaiselta nyt kun vieraat ovat lähteneet.
Aino oli onnellinen kun sai olla huomion keskipisteenä ja tietenkin uudet, ihanat lahjat ilahduttivat kovasti. Ja makeaa syötiin kaksi päivää ainakin tuplasti enemmän kuin ruokaa.
Anoppia tietenkin juoksutin sienimetsällä myös viikonlopun aikana ja tällä kertaa minä otin oppia suolasienistä.
Lauantai-iltana oli muuten tämän vuoden (tähän mennessä) kovin ukkosmyräkkä. Vettä tuli kuin saavista koko yön ja ukkonen jyskäsi tuntikaupalla. Sähkötkin meni :)

Nyt vielä joitakin kuvia viikonlopun tunnelmista ja tarjoilusta:

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :)

-Ata

Aika entinen ei koskaan enää palaa...

Näpertelin illan ratoksi meidän Ainon lauantaisille 2v synttäreille koristuksia. 
Siinä istuessani tuli käytyä läpi viimeistä kahta vuotta ja sitä miten kauhean nopeasti aika on kulunut.
Vastahan me kotiuduttiin laitokselta ja nyt neiti jo täällä lakkailee kynsiään.
Viimeiset kaksi vuotta on ollut täynnä ensimmäisiä ja viimeisiä kertoja.
Ihan suunnatonta iloa ja ylpeyttä ensimmäisitä asioista kuten hymy, hampaat, askeleet jne.
Ekan vuoden aikanahan kaikki tehdään ja koetaan ekaa kertaa, ekasta kylvystä ensimmäisiin juhlapyhiin. Toisaalta huomaamattoman nopeasti asioita tehdään jo viimeistä kertaa kun "vauva-aikaa" pistetään päivä päivältä enemmän pakettiin viimeisten kertojen myötä; viimeinen kerta kun ensimmäiset potkarit laitetaan (mahtuu) päälle, viimeinen imetys, viimeiset päiväunet vaununkopassa... Pieniä vaatteita laitetaan lähes kuukausittain kiertoon eikä helistimetkään enää kiinnosta. Missä meidän vauva??
Toisaalta, lapset on parhaassa iässään just nyt. Olivat sitä vuosi sitten ja eilen ja tulevat olemaan huomenna, vuoden päästä ja loppuelämänsä.
En voisi olla kiitollisempi siitä, että olen saanut olla nämä vuodet kotona ja seurata läheltä lasten kasvua ja kehitystä; Lölliä ja hölliä aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä, kovan paikan tullen kannatella heikkoja siipiä ja tarpeen tullen kiljua pää punaisena siinä toivossa, että hyvät tavat ja opit menevät joskus perille. ;)
Tätä aikaa ei korvaisi mikään maallinen, ei mikään.
Lauantaina siis juhlitaan Ainoa. Ja tietty Kallekin ansaitsee kunniamaininnan: kaksi vuotta maailman parhaana isoveljenä Ainolle, eli veikan tytylle!

 Missähän sut tehtiin...tähtien tuolla puolella muovailtiin huolella...

Ensimmäinen automatka...viimeinen kerta tuossakin istuimessa on jo istuttu.

Ensimmäinen kerta veikan sylissä..

 

Ensimmäiset unet vaunuissa...vaunutkin on jo pakattu varastoon...

Ristiäiset...

 

 Ensimmäinen korvien putkitus (ja toiv myös viimeinen)

Ensimmäinen poikaystävä :)

Ensimmäinen suosikkijoukkue...huoh, isillä osuutta asiaan?

Ensimmäinen pääsiäinen..

Ensimmäiset synttärit..

Erottamattomat <3

Tämä aamu :D

Hyvää huomenna alkavaa viikonloppua kaikille!

-Ata

Myrsky repii puuuita...

Voi jösses mitä myräkkää on pidellyt pari päivää! On saanut kyllä tukka kyytiä ulkoillessa.
Täytyy sanoa, että olen kyllä nauttinutkin kun on saanut ulkoa tullessa pistää oven visusti kiinni ja touhuta kotihommia, käpertyä sohvan nurkkaan viltin alle ja kuunnella kun myrsky rummuttaa ikkunalautoja.
Tykkään talvestakin juuri sen takia, että ulkoilu on oikeasti ulkoilua ja sisällä ollaan sitten ihan sisällä. (Hah, olipas järkevästi kuvailtu) Ihanaa touhuta ulkona hullussa pakkasessa ja lumisateessa sen jälkeen tulla lämpöiseen kotiin, jossa jo ovella tuoksuu muutaman tunnin uunissa hautunut karjalanpaisti. Ja milloinkaan ei sauna tunnu niin hyvälle kuin lumitöiden jälkeen. Voi talvi <3
No joo, lunta saadaan vielä odottaa.
Nämä vihmovat päivät kuitenkin saivat minulle taas armottoman pesänrakennus-vimman aikaiseksi. Olen touhunnut vähän sisustushommia, suunnitellut lähinnä, laajentanut kynttilöiden reviiriä kodissamme ja vaihdellut tavaroiden paikkoja.

           Puisesta säilytysrasiasta tuli pieni seinä-vitriini arabian pikku figuureille

                                                   Meidän pupu-perhe :)

Leipominen kuuluu myös ehdottomasti tähän vimmaan. Sämpylät, voisarvet ja pannukakku tekivät kauppansa Kallen ja naapuruston poikien kesken, urheasti puputtivat eväitä havumajassaan ulkona. Ihanat pikku-peikot!

 

Leipomusten jälkeen nautittiin koko perhe saunasta ja hitaasta illasta kynttilän valossa. Melkein toivoin, että sähköt olisivat menneet poikki. Olisi ollut juuri täydellinen ilta pelata lautapelejä kynttilänvalossa, ihan niinkuin silloin lapsena.

                                          Telkkari ei ainakaan lisännyt tunnelmaa...

                                                   Kalle ja koiramäen lempparit

                                          Aino kekkuloimassa Eevan asussa

Nyt lapset jo nukkuvat ja minä taas luksustan arki-iltaani LUSHilla. Tähän tunnelmaan en nimittäin parempaa keksinyt kuin lämmittävän HOTTIE-hierontapalan. Tämä tuote on nimittäin ihanteellinen lämmittäjä syksyn iltoina tai treenin jälkeen kiristäville lihaksille.
Levitys suoraan palasta iholle ja vot! Ei muuta kuin sohvan nurkkaan nauttimaan lämmön tunteesta jonka mustapippuri-ja inkivääriöljy aikaan saavat kropassa.
Hoidolle kylkiäisiksi keitin kaakaon chili-pähkinäsuklaasta ja pään nollasin tutkaillen mitä Sellon sembaloissa on tarjolla. Sateen ropina todennäköisesti nukuttaa mut tähän sohvalle kun kohta suljen läppärin. Aikas mukavata! :)

Kuva hottiesta nappastuna Lushin sivuilta. Oma palani ei ole ahkeran käytön jälkeen enää kovin edustuskelpoinen, siitä tulikin mieleen että pitää lisätä uusi pala ostoslistaan..

Kauniita unosia!
-Ata